Artur Lõoke ja Herman Treial

Artur Lõoke (20. syyskuuta 1909 Jõgeva – 11. lokakuuta 1950 Tallinna[1]) ja kapteeni Herman Konstantininpoika Treial (1904 Tartumaa – 9. helmikuuta 1951 Helsinki) olivat kaksi neuvostovirolaista loikkaria, jotka ylittivät Suomen ja Neuvostoliiton rajan Ilomantsissa 28. heinäkuuta 1949 ja pyysivät Suomesta poliittista turvapaikkaa. Lõoke palautettiin Neuvostoliittoon ja tuomittiin myöhemmin kuolemaan. Treial kuoli Helsingin lääninvankilan vankisairaalassa rajalla sattuneen ammuskelunselvennä seurauksena saamiinsa vammoihin, keuhkokuumeeseen (”molemminpuolinen keuhkopussin tulehdus, johon liittyi tuberkuloottisia oireita”) ja suolistosairauteen. Tapaus sai maailmanlaajuista huomiota ja aiheutti vaikeuksia Suomen hallitukselleselvennä.[2][3][4]

Artur Lõoke

Lõoke työskenteli rautateillä Rakkessa. Viron saksalaismiehityksen aikana vuodesta 1941 Lõoke komensi Rakken kylän Omakaitse-joukkuetta. Saksalaisten paetessa Lõoke pyrki pakolaisena Ruotsiin siinä kuitenkaan onnistumatta. Viron ollessa neuvostovallan alla Lõoke piileskeli viranomaisia viiden vuoden ajan. Lõoke pyrki Suomen kautta länteen, vaatteisiin oli ommeltu matkaa varten kultarahoja. Kuolemantuomion jälkeen Lõoken vaimo ja tytär karkotettiin viideksi vuodeksi Siperiaan Novosibirskin alueelle.[5]

Herman Konstantininpoika Treial

Treial oli armeijan kapteeni ja oli toiminut ennen kadettikouluun menoaan kansakoulunopettajana.[3]

Treial on haudattu Helsingin Hietaniemen hautausmaan vanhalle alueelle kortteliin 26.[6] Siunaus pidettiin Hietaniemen krematorion kappelissa.[3]

Treialin vapauttamisyritys

Tom Östlingin tapahtumista tekemässä televisiodokumentissa Loikkari haastatellaan silloista sairaanhoitajaopiskelijaa Sirppa-Leena Elorantaa (o.s. Laurio), joka oli Treialin hoitaja ja auttoi tätä paossa Helsingin yleisen sairaalan sisätautien osastolta Unioninkatu 38:sta ja sai itsekin neljän kuukauden vankeustuomion. Vapauttamisyritykseen osallistuivat myös filmimies Leo Hildén ja mainostoimistoyrittäjä Jaakko Ketola sekä Treialia kotonaan Tarkk’ampujankadulla piilotellut ranskalainen leskirouva Marguerite Tuderus. Vapauttamisyrityksen johdosta pidätettiin myös kolme muuta henkilöä. Leskirouva Tuderus vapautui syytteistä muiden avustajien saadessa neljästä kymmeneen kuukautta vankeutta. Hovioikeus muutti rangaistukset myöhemmin ehdollisiksi.[7][8][3]

Sirppa-Leena Eloranta sai vapauttamisyrityksestä vuosikymmeniä myöhemmin kunniamerkin kiitokseksi Viron kansalta. Kunniamerkin luovutti hänelle Viron presidentti Lennart Meri Viron itsenäisyyspäivän vastaanotollaan. Myös toinen vapauttamisyritykseen osallistunut hoitaja sai samalla kertaa kunniamerkin.[3]

Tuuli Reijonen kirjoitti Treialin pakoyrityksestä romaanin Kenen on syy?, jonka pohjalta Veikko Itkonen ohjasi vuonna 1962 dramatisoidun elokuvan Vaarallista vapautta.[9]

Lähteet

  • Tuomo Pietiläinen: Muutama metri Supon arkistoa julki. Helsingin Sanomat, 2.1.2009, s. A5. Helsinki: Suppea verkkoversio. Viitattu 04.07.2022.
  • Pekka Erelt: Vabaduse virvatuled. Eesti Ekspsess, 16.2.2006. Tallinna: Artikkelin verkkoversio. Viitattu 04.07.2022. (viroksi)
  • Pekka Erelt: Vabaduse virvatuled (järg). Eesti Ekspsess, 23.02.2006. Tallinna: Artikkelin verkkoversio. Viitattu 04.07.2022. (viroksi)
  • President Kekkonen insisted on sending back Soviet defectors (englanniksi)
  • Finland repatriated Soviet defectors (englanniksi)
  • Kimmo Rentola: President Urho Kekkonen of Finland and the KGB. The Cold War and the Politics of History, University of Helsinki Department of Social Science History, 2008. Helsinki: Artikkelin verkkoversio. Viitattu 04.07.2022.
  • Indrek J?: Üks Soome ajaloo tundlikumaid teemasid. Sirp – Eesti kultuurileht, 17.10.2008, nro 39 (3224). Tallinna: Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.1.2009. (viroksi)

Viitteet

  1. ↑ Arreteeritute nimed tähestikulises järjekorras Memento 98 aasta väljaanne. Viron miehitysmuseo. Arkistoitu 26.9.2008. Viitattu 15.1.2009. (viroksi)
  2. ↑ Jukka Rislakki: Treialin ja Lõoken tapaus kiusallinen Suomelle. Helsingin Sanomat, 12.9.1999. Helsinki: Artikkelin verkkoversio. Viitattu 12.1.2009.
  3. ↑ a b c d e Tom Östling, Loikkari
  4. ↑ Helsingin päivälehti 29.2.1951
  5. ↑ Jukka Rislakki: Teloitetun virolaisloikkarin tytär sai ammattitaidon Siperian vankileiriltä. Helsingin Sanomat, 12.9.1999. Helsinki: Maksullinen verkkoversio. Viitattu 5.8.2009.
  6. ↑ Supo arhiiv 1949 uurijaile kasutatav (viroksi)
  7. ↑ Sirppa-Leena Eloranta (Laurio) Estofilia. 2018. Tallinna: Suomen suurlähetystö. Viitattu 4.5.2018. (viroksi), (suomeksi)
  8. ↑ Juha Heinisuo, Loikkari, Tv-maailma, 38/2011 sivu 17
  9. ↑ Vaarallista vapautta (Arkistoitu – Internet Archive) – Suomalaisen elokuvan festivaali 2004

Kirjallisuutta

  • Jussi Pekkarinen ja Juha Pohjonen: Ei armoa Suomen selkänahasta. Ihmisluovutukset Neuvostoliittoon 1944–1981. Helsinki: Otava, 2005. ISBN 951-1-19547-6. (Julkaistu viroksi Läbi Soome kadalipu. Inimeste väljaandmised Nõukogude Liidule 1944–1981 ja venäjäksi Poŝady ne budet : peredača voennoplennyh i bežencev iz Finlândii v SSSR, 1944-1981 Tiedot Fennicassa)
  • Rein Riitsalu: Kahe eestlase kannatustee. Herman Treiali ja Artur Lõokese juhtum. Tukholma: Vaba Eesti, 1962. OCLC 22887759. Ester (viitattu 12.1.2009). (viroksi)
  • Tuuli Reijonen: Kenen on syy?. Helsinki: Otava, 1961. (Julkaistu viroksi: Kes on süüdi? Tiedot Fennicassa)
Lehtiartikkeli
  • Jaak Pihlau: Maapõgenemised okupeeritud Eestist. Ajalookultuuri ajakiri Tuna, 2001, nro 3, s. 58–71. Tallinna: Eesti Arhivaaride Ühing. Sisällisluettelo. Viitattu 12.1.2009. (viroksi) (Arkistoitu – Internet Archive)
  • Harri Treial: Soome peaks Eesti ees vabandust paluma. Eesti Päevaleht, 10.3.2011. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 15.3.2011. (viroksi)