Auvo

Auvo
Nimipäivä  
– suomenkielinen 9. maaliskuuta
– ruotsinkielinen
– ortodoksinen 2. joulukuuta
Muunnelmia
Vastineita eri kielissä
Nimen alkuperä onni, onnellinen
Infobox OKNimi-testi OK

Auvo on suomalainen miehen etunimi, joka kuitenkin 1900-luvun alkuvuosikymmeninä annettiin toisinaan myös tytölle. Nimi johtuu pääasiassa runokielessä esiintyvästä, onnellisuutta tarkoittavasta sanasta auvo. Kalevalassa auvo kuitenkin merkitsee kunniaa ja kaunistusta.[1] Nimi on annettu 1900-luvun alusta vuoden 2019 loppuun mennessä 1 971 suomalaiselle miehelle ja 70 naiselle.[2] Yrjö Karilas ehdotti vuonna 1919 Auvoa naisennimeksi.[3]

Tunnettuja Auvoja

Naisia
  • Auvo Kurvinen (1916–1979), englantilaisen kirjallisuuden professori Helsingin yliopistossa.
Miehiä
  • Auvo Karsikas (s. 1938), rehtori, kasvatustieteen lisensiaatti ja runoilija
  • Auvo Kiiskinen (1925–1983), kansantaloustieteen professori
  • Auvo Kostiainen (s. 1946), historian professori
  • Auvo Maunula (1907–1944), lentäjä, Mannerheim-ristin ritari
  • Auvo Nieminen (1936–2020), korkeimman hallinto-oikeuden hallintoneuvos
  • Auvo Niiniketo (s. 1954), turvallisuuskouluttaja, "suomalaisen ju-jutsun isä"
  • Auvo Nuotio (1917–1985), laulaja, kuoronjohtaja ja näyttelijä
  • Auvo Pehkoranta (s. 1941), seiväshyppääjä
  • Auvo Simonen (s. 1931), maastohiihtäjä
  • Auvo Säntti (1906–1992), talousmaantieteen professori
  • Auvo Vappula (s. 1934), insinöörikontra-amiraali
  • Auvo Vihro (s. 1956), näyttelijä

Kuvitteellisia Auvoja

Muita käyttöyhteyksiä

  • Auvo-projekti on Suomen valo- ja äänisuunnittelijoiden liiton, Suomen lavastustaiteilijain liiton ja Suomen Oistat-keskuksen hanke. Se edistää esityksen audiovisuaalisten osien (valo-, ääni-, kuva- ja pukusuunnittelu ja lavastus) huomioimista mediassa, varsinkin kritiikeissä. Auvo-projekti jakaa Auvo-palkinnon.
  • Auvo, järvi Kuhmoisissa
  • Auvo-hoito on Suomessa kehitetty rentouttava kosketushoito. Hoito perustuu rekisteröityyn Auvo Brain Relief ® menetelmään.

Lähteet

  1. Syrjänen, Pirjo-Riitta (toim.): Kutsu vaikka kukkaseksi: Nimitiedon vuosikirja. Hämeenlinna: Karisto, 1999. ISBN 951-23-3923-4.
  2. Nimipalvelu Digi- ja väestötietovirasto. Viitattu 5.1.2021.
  3. Kustaa Vilkuna: Etunimet, 5. painos, s. 52