Bernhard Erdmannsdörffer
Bernhard Erdmannsdörffer (24. tammikuuta 1833 – 1. maaliskuuta1901)[1] oli saksalainen historioitsija[2].
Erdmannsdörffer oli aluksi yksityisopettajana Itä-Preussissa ja Venetsiassa. Hän oli vuodesta 1862 historian yksityidosenttina Berliinin yliopistossa ja vuodesta 1864 dosenttina. Vuonna 1869 hänestä tuli Berliinin sota-akatemian historian professori. Vuonna 1871 hänet nimitettiin Greifswaldin yliopiston modernin historian professoriksi. Vuonna 1873 hän aloitti Breslaun yliopiston modernin historian professorina[1] ja vuodesta 1874 professorina Heidelbergin yliopistossa[2].
Erdmannsdörffer oli J. G. Droysenin oppilaita ja edustaa samaa suurpreussilaista näkemystä kuin tämä mutta ei kuitenkaan ollut yhtä yksipuolinen. Erdmannsdörfferin teoksista on merkittävin Deutsche Geschichte vom Westfälischen Frieden bis zur Regierungszeit Friedrich des Grossen (1890–1893). Muita on Mirabeaun elämäkerta (1900). Hän osallistui laajan lähdekokoelman Urkunden und Actenstücke zur Geschichte des Kurfürsten Friedrich Wilhelm von Brandenburg suunnitteluun ja julkaisemiseen.[2]
Lähteet
- ↑ a b Bernhard Erdmannsdörffer bbaw.de. Berlin-Brandenburgische Akademie der Wissenschaften. Viitattu 3.7.2024. (saksaksi)
- ↑ a b c Tietosanakirja 1909, osa 2, Hakusana: Erdmannsdörffer, Bernhard
Aiheesta muualla
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Bernhard Erdmannsdörffer Wikimedia Commonsissa
| ||||||||||||||||||
Tämä tieteilijään liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
