Ceriumnitraatti
Ceriumnitraatti | |
---|---|
Tunnisteet | |
CAS-numero | 10108-73-3 |
PubChem CID | 24948 |
Ominaisuudet | |
Molekyylikaava | Ce(NO3)3 |
Moolimassa | 326,15 g/mol |
Ulkomuoto | Valkoinen tai punertava kiteinen aine[1] |
Sulamispiste | 150 °C (heksahydraatti)[1] |
Liukoisuus veteen | 1760 g/l (25 °C, heksahydraatti)[2] |
Infobox OK |
Ceriumnitraatti eli cerium(III)nitraatti (Ce(NO3)3) on cerium- ja nitraatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään kaasulamppujen kaasusukkien valmistamiseen ja lääketieteessä vaikeiden palovammojen hoitoon.
Ominaisuudet
Ceriumnitraatti on hyvin hygroskooppista ainetta, joka yleisimmin esiintyy valkoisena tai punertavana kidevedellisenä heksahydraattina (Ce(NO3)3·6H2O). Yhdisteen alkeiskoppi on trikliininen. Kuumennettaessa heksahydraattia 150 °C:n lämpötilaan se sulaa ja samalla muuttuu trihydraatiksi (Ce(NO3)3·3H2O). Edelleen kuumennettaessa ceriumnitraatti hajoaa cerium(IV)oksidiksi noin 200 °C:n lämpötilassa. Yhdiste liukenee erittäin hyvin veteen ja liukenee myös useisiin orgaanisiin liuottimiin kuten alkoholeihin, eettereihin ja ketoneihin.[1][3][4]
Valmistus ja käyttö
Ceriumnitraattia voidaan valmistaa neutraloimalla ceriumkarbonaattia typpihapolla.[1]
- Ce2(CO3)3 + 6 HNO3 + 2 Ce(NO3)3 + 3 H2O + 3 CO2
Ceriumnitraattia käytetään kaasusukkien valmistamiseen. Se muuttaa valon sävyä miellyttävämmäksi ja toimii paloprosessin katalyyttinä, jolloin kaasu palaa puhtaammin ja täydellisemmin.[1][3][5] Yhdistettä käytetään myös cerium(IV)oksidin valmistamiseen[3]. Vaikeiden palovammojen hoitoon käytetään ceriumnitraattia ja hopeasulfadiatsiinia sisältävää geeliä. Tällä hoidolla vaikeista palovammoista kärsivien kuolleisuutta saatiin vähennettyä 50 %:lla. Ceriumnitraatin vaikutus perustuu sen kykyyn vahvistaa ihmisen immuunipuolustusta.[6][7] Ceriumnitraattia on tutkittu ohuena pinnoitteena parantamaan ruostumattoman teräksen korroosionkestävyyttä[8].
Lähteet
- ↑ a b c d e E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 522. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4.57. 93rd Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.9.2015). (englanniksi)
- ↑ a b c Barry T. Kilbourn: Cerium and Cerium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2011. Viitattu 30.9.2015
- ↑ Thomas Scott, Mary Eagleson: Concise encyclopedia chemistry, s. 197. Walter de Gruyter, 1994. ISBN 978-3110114515. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.9.2015). (englanniksi)
- ↑ Marko Hamilo: Punainen vihreiden metalli. Helsingin Sanomat, 20.6.2006. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 26.10.2023.
- ↑ Alan B. G. Lansdown: Silver in Healthcare, s. 102–103. RSC Publishing, 2010. ISBN 978-1849730068. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.9.2015). (englanniksi)
- ↑ Katja A. Strohfeldt: Essentials of Inorganic Chemistry, s. 215. John Wiley & Sons, 2015. ISBN 978-0-470-66558-9. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.9.2015). (englanniksi)
- ↑ Atul Tiwari, Lloyd Hihara, James Rawlins: Intelligent Coatings for Corrosion Control, s. 136. Butterworth-Heinemann, 2014. ISBN 9780124114678. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 30.9.2015). (englanniksi)