ESBL

ESBL (Extended-Spectrum Beta Lactamase) tarkoittaa bakteerin tuottamaa laajakirjoista beetalaktamaasientsyymiä. ESBL-entsyymit pystyvät hydrolysoimaan beetalaktaamiantibiootteja, erityisesti kolmannen ja neljännen polven kefalosporiineja (esimerkiksi kefotaksiimi) ja monobaktaameja (atstreonaami). Yleensä ne kykenevät hajottamaan myös penisilliinejä sekä ensimmäisen ja toisen polven kefalosporiineja.[1] ESBL-entsyymiä tuottavat bakteerit ovat siten resistenttejä em. antibiooteille. Beetalaktaamiantibiootit ovat yleisimmin käytettyjä mikrobilääkkeitä.[2]

Erilaisia beetalaktamaaseja tunnetaan tällä hetkellä jo yli 7000, ESBL-entsyymejäkin on satoja erilaisia. ESBL-entsyymit voidaan jakaa useaan geeniperheeseen, mm. TEM, SHV ja CTX-M, joista suurin osa on plasmidivälitteisiä. Monet ympäristöbakteerit ovat luontaisesti resistenttejä kefalosporiineille ja niillä resistenssigeenit ovat kromosomaalisia (esim. Klyuvera spp. bla-geenit). Nykyisten plasmidivälitteisten ESBL-geenien uskotaan alun perin kehittyneen kromosomaalisista geeneistä, jonka jälkeen plasmidit ovat levinneet ja muuntuneet edelleen. [3] Kaikki ESBL-kannoiksi luokiteltavat bakteerit ovat gramnegatiivisia suolistobakteereita, näistä kliinisesti merkittävimpiä ovat Escherichia coli ja Klebsiella pneumoniae.

Ensimmäinen ESBL suolistobakteerikanta löydettiin 1983 Saksassa [4]. 1980- ja 90-luvuilla ESBL-infektiot rajoittuivat pääosin sairaalaympäristöön ja ESBL-entsyymit olivat TEM- ja SHV-geeniperheiden tuottamia. 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen aikana CTX-M perheen ESBL-entsyymit yleistyivät ja ovat nykyään yleisimpiä. Samaan aikaan sekä ESBL-kantajuus että ESBL-infektiot myös sairaalaymäristön ulkopuolella yleistyivät. [3] Sekä E. coli että K. pneumoniae kuuluvat ihmisen suoliston normaaliin bakteerikasvustoon ja ovat muun muassa tavallisimpia virtsatieinfektioiden aiheuttajia. ESBL-ominaisuus ei muuta näiden bakteerien taudinaiheuttamiskykyä, mutta infektioiden hoito on antibioottiresistenssin vuoksi vaikeampaa. Tästä syystä esimerkiksi tavallisten kirurgisten toimenpiteiden ja syöpähoitojen riskit kasvavat.

Suurin osa ESBL-kantajuudesta on peräisin ulkomailta, etenkin subtrooppisista ja trooppisista kohteista Aasiasta ja Afrikasta [5]. Pääosa tartunnoista saadaan ruoan ja juoman välityksellä, mutta ESBL-kannat voivat levitä myös kosketustartuntana. ESBL-kantajuus voi kestää kuukausia, eikä välttämättä aiheuta oireita tartuntahetkellä. Turistiripulin hoito antibiooteilla lisää ESBL-kantajuuden riskiä huomattavasti [5].

Lähteet

  1. ↑ Laajakirjoiset β-laktamaasit eli ESBL:t 13.4.2017. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Arkistoitu 13.4.2017.
  2. ↑ ESBL- ja CPE-bakteerit terveyskirjasto.fi.
  3. ↑ a b Detection of Multidrug-Resistant Enterobacterales—From ESBLs to Carbapenemases mdpi.com.
  4. ↑ Transferable resistance to cefotaxime, cefoxitin, cefamandole and cefuroxime in clinical isolates of Klebsiella pneumoniae and Serratia marcescens pubmed.ncbi.nlm.nih.gov.
  5. ↑ a b Antimicrobials increase travelers' risk of colonization by extended-spectrum betalactamase-producing Enterobacteriaceae ncbi.nlm.nih.gov.

Aiheesta muualla

  • Smittskyddsinstitutet 30.12.2010 (Arkistoitu – Internet Archive)