Edvard Standertskjöld

Berndt Edvard[1] Wilhelm Standertskjöld (2. elokuuta 1890 Viipuri – 5. helmikuuta 1966) oli suomalainen jääkärikapteeni. Hän oli sotilaskoulutuksensa ensimmäisen maailmansodan aikana Saksassa saanut jääkäri. Tulikasteensa hän sai Saksan itärintamalla Misse-joella vuonna 1916. Myöhemmin hän osallistui Suomen sisällissotaan joukkueen varajohtajana Valkoisen armeijan jääkärijoukoissa.[2][3]

Perhe ja opinnot

Standertskijöldin vanhemmat olivat everstiluutnantti Berndt Henrik Oscar Standertskjöld ja Olga Anna Maria von Ammondt. Hänet vihittiin avioliittoon vuonna 1918 Vanda Lydia Therese Czarneckin kanssa, josta hän erosi vuonna 1923. Hän kirjoitti ylioppilaaksi Nya svenska läroverket i Helsingfors-nimisestä oppilaitoksesta vuonna 1911 ja liittyi Uusmaalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän jatkoi vuonna 1915 Helsingin yliopiston filosofisen tiedekunnan fyysis-matemaattisella osastolla. [2][3]

Jääkärikausi

Jääkäripataljoona 27:n tiedonanto-osasto, kuvaan merkitty osaston johtajat Birger Homén ja Eric Heimbürger.

Standertskijöld liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n 4. komppaniaan 13. tammikuuta 1916, josta hänet 30. huhtikuuta 1917 alkaen pataljoonan 2. komppaniaan ja myöhemmin tiedonanto-osastoon. Hän osallistui taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella ja Riianlahdella sekä Aa-joella.

Suomen sisällissota

Standertskijöl saapui Suomeen (Vaasaan) jääkäreiden pääjoukon mukana varavääpeliksi ylennettynä 25. helmikuuta 1918. Hänet komennettiin Suomen sisällissotaan joukkueen varajohtajaksi 3. Jääkärirykmentin 5. jääkäripataljoonan 1. komppaniaan. Hän osallistui sisällissodan taisteluihin Tampereella ja Viipurissa.

Suomen sisällissodan jälkeinen aika

Standertskijöl palveli sisällissodan jälkeen edelleen 3. Jääkärirykmentissä, josta muodostettiin myöhemmin ensin Savon jääkärirykmentti 3 ja sitten Uudenmaan rykmentti. Hän toimi rykmentissä nuorempana upseerina eri komppanioissa. Uudenmaan rykmentistä hänet siirrettiin 6. joulukuuta 1922 alkaen Porin rykmenttiin, jossa hänet sijoitettiin päälliköksi 8. komppaniaan. Hän erosi vakinaisesta palveluksesta 15. elokuuta 1924. Hänet on haudattu Helsinkiin.


    Ylennykset ja kunniamerkit    

Ylennykset Kunniamerkit
  • Varavääpeli 11. helmikuuta 1918
  • Vääpeli 2. toukokuuta 1918
  • Vänrikki 28. toukokuuta 1918
  • Luutnantti 16. toukokuuta 1919
  • Kapteeni 6. joulukuuta 1922
Vapaudenristin 4. lk. miekkojen kera kunniamerkkinauha.2. lk. Vapaudenmitalin kunniamerkkinauhaVapaussodan muistomitalin kunniamerkkinauha.Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristin kunniamerkkinauha.
Jääkärimerkki
  • Vapaudenristi 4. lk. miekkojen kera
  • Vapaudenmitali 2. lk.
  • Vapaussodan muistomitali soljen kera
  • Jääkärimerkki
  • Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristi


Katso myös

Lähteet

  • Puolustusministeriön Sotahistoriallisen toimiston julkaisuja IV, Suomen jääkärien elämäkerrasto, WSOY Porvoo 1938.
  • Sotatieteen Laitoksen Julkaisuja XIV, Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975, Vaasa 1975 ISBN 951-99046-8-9.

Viitteet

  1. ↑ Virkaikäluettelo (Arkistoitu – Internet Archive) Genealogia.fi (puhuttelunimi virkaikäluettelosta)
  2. ↑ a b Suomen jääkärien elämäkerrasto 1938.
  3. ↑ a b Suomen jääkärien elämäkerrasto 1975.