Frans Kaarle (Itävallan arkkiherttua)

Frans Kaarle
Itävallan arkkiherttua
Arkkiherttua Frans Kaarle, hovivalokuvaaja Rosa Jenik 1878
Syntynyt	Franz Karl Joseph 7. joulukuuta 1802 Wien, Itävalta, Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta
Kuollut	8. maaliskuuta 1878 (75 vuotta) Wien, Itävalta-Unkari
Hautapaikka	Keisarillinen krypta, Wien
Puoliso	Sophie (vih. 1894; k. 1872)
Lapset	Frans Joosef Ferdinand Maksimilian Kaarle Ludvig Maria Anna Ludvig Viktor
Suku	Habsburg
Isä	Frans I
Äiti	Maria Teresa
Uskonto	roomalaiskatolisuus

Frans Kaarle (saks. Franz Karl); (7. joulukuuta 1802 Wien – 8. maaliskuuta 1878 Wien, Itävalta-Unkari)^[1] oli Itävallan arkkiherttua, keisari Frans I:n poika ja keisari Frans Joosefin isä.^[2]

Franz Karl oli keisari Frans I:n ja tämän toisen puolison keisarinna Maria Teresan kolmanneksi vanhin poika.^[2][3] Koska hänen henkisesti vammainen isoveljensä keisari Ferdinand I oli lapseton, Frans Kaarlen oletettiin jatkavan Habsburgin hallitsijasukua. Sekä Ferdinandia että Frans Kaarlea pidettiin jossain määrin heikkolahjaisina, mikä lienee johtunut siitä, että heidän vanhempansa olivat kaksinkertaisia serkkuja.^[4] Hän oli ystävällinen luonne, jonka älyllinen kehitys oli viivästynyttä. Vailla kunniahimoa tai päättäväisyyttä, hänellä ei ollut päätäntövaltaa lastensa kasvatuksen suhteen.^[2]

Franz Karlilla ei ollut kahdeksaa isoisovanhempaa, vaan vain neljä. Hänen isällään ja äidillään oli samat isovanhemmat: Itävallan Frans I ja Maria Teresia sekä Espanjan Kaarle III ja Maria Amalia.

Franz Karl avioitui 4. marraskuuta 1824 Baijerin prinsessa Sophien kanssa.^[1][4][2]

Heille syntyi kuusi lasta:^[1][4][3]

• arkkiherttua, kruununprinssi Franz Joseph (18. elokuuta 1830 – 21. marraskuuta 1916) tuleva Itävallan keisari Frans Joosef I, avioitui serkkunsa Baijerin prinsessa Elisabethin kanssa, heillä oli neljä lasta.
• arkkiherttua Ferdinand Maximilian (heinäkuuta 1832 – 19. kesäkuuta 1867) tuleva Meksikon keisari Maksimilian I, avioitui Belgian prinsessa Charlotten kanssa, heillä ei ollut jälkeläisiä. Teloitettiin ampumalla Meksikossa.
• arkkiherttua Karl Ludvig (30. heinäkuuta 1833 – 19. toukokuuta 1896) avioitui 1) serkkunsa Margaretha, Saksin prinsessa ja herttuatar (1840–1858) kanssa vuosina 1856–1858, ei jälkeläisiä 2) Maria Annunziata, Molempain Sisilian prinsessa (1843–1871) avioliitto 1862–1871, heillä oli kolme poikaa ja yksi tytär) 3) Portugalin infanta Maria Theresa (1855–1944) avioliitto 1873–1896, heillä oli kaksi tytärtä. Hän oli arkkiherttua Franz Ferdinandin isä, jonka salamurha vuonna 1914 laukaisi ensimmäisen maailmansodan. Hän oli poikansa arkkiherttua Otto Franzin kautta myös Itävallan viimeisen keisarin, Kaarle I:n isoisä ja tyttärensä arkkiherttuatar Elisabeth Amalien kautta Liechtensteinin kuningassuvun esi-isä.

• Maria Anna (27. lokakuuta 1835 – 5. helmikuuta 1840) kuoli 4-vuotiaana
• kuolleena syntynyt poika (24. lokakuuta 1840)
• arkkiherttua Ludwig Viktor (15. toukokuuta 1842 –18. tammikuuta 1919) kuoli naimattomana

Arkkiherttuatar Sophien on sanottu olleen miestään huomattavasti neuvokkaampi ja aktiivisempi vallankäytössä.^[4]

Frans Kaarle palveli upseerina Itävallan armeijassa, jossa hän sai vuonna 1835 kenraalimajurin ja 1844 sotamarsalkkaluutnantin arvon.^[1] Koulutuksensa päätyttyä arkkiherttua teki muutaman matkan, muuten hän pysyi poissa valtion asioista.^[3] Hän oli sijaishallituksena toimineen salaisen valtiokonferenssin (Geheime Staatskonferenz) jäsen vuosina 1836–1848.^[1] Kun keisari Ferdinand I joutui vallankumouksen aikana luopumaan kruunusta 2. joulukuuta 1848, Frans Kaarle olisi ollut seuraavana perimysjärjestyksessä, mutta arkkiherttuatar Sophie painosti hänet allekirjoittamaan asiakirjan, jolla hän luovutti kruunun edelleen 18-vuotiaalle pojalleen Frans Joosefille. Sen jälkeen hän oli sivussa päätöksenteosta.^[4][1][2] Hän oli tosin nimellisesti parlamentin ylähuoneen eli herrainhuoneen jäsen vuodesta 1861.^[1]

Habsburgien luonteen periaatteet, ystävällisyys ja hyväntahtoisuus teki arkkiherttuasta yhden keisarillisen perheen suosituimmista ruhtinaista.^[3]

Franz Karl oli erittäin kiinnostunut taiteesta ja kulttuurista. Hän toimi useiden kulttuurilaitosten suojelijana. Tunnetuin tällainen laitos on hänen kunniakseen nimetty Francisco-Carolinum Linzissä. Hän oli Wienin Tiedeakatemian kunniajäsen vuonna 1848.^[2]

Lastensa syntymän jälkeen Franz Karl matkusti usein yksin Salzkammergutiin metsästämään ja kävi Bad Ischlin teatterissa. Äärimmäisen keskinkertaisia näytelmiä esittävältä maakuntateatterilta puuttui rahaa ja johtajat olivat etsineet anteliasta suojelijaa pitkään. Arkkiherttua Franz Karlista tuli pelastaja hädän hetkellä, kun teatteri oli tuhon partaalla. Hän osti kaikki liput kaikkiin esityksiin ollessaan Ischlissä ja vietti illat istuen muuten tyhjässä teatterissa muutaman hovinsa henkilön kanssa. Näillä yksityisesityksillä oli täysin hänen toiveidensa mukaan räätälöity ohjelma. Lähtiessään hän maksoi näyttelijöille koko vuoden palkan. Anteliaisuutensa ansiosta hän oli erittäin suosittu Bad Ischlissä.

Arkkiherttua Franz Karl kuoli Wienissä vuonna 1878. Hän eli kuusi vuotta kauemmin kuin puolisonsa. Hän oli viimeinen Habsburg, joka haudattiin Wieniin vanhan "erillishautaus" hovietiketin mukaisesti: sydän uurnassa Augustinerkirchen Loreto-kappeliin, sisälmykset Stephansdoms katedraalin herttualliseen kryptaan ja jäljelle jäänyt ruumis Kapusiinikirkon Keisarilliseen kryptaan. Häneen päättyy sarja niistä 41 ihmisestä, joiden ruumiit jaettiin kolmeen perinteiseen Habsburgien hautauspaikkaan. Näitä ns. puhdassydämisiä hautauksia tehtiin myös myöhemmin yksittäistapauksissa, esim. vuonna 2011 Otto von Habsburgille.

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Frans Kaarle (Itävallan arkkiherttua) Wikimedia Commonsissa

Auktoriteettitunnisteet Kansainväliset ISNI VIAF WorldCat Kansalliset Ranska BnF data Saksa Tšekki Puola Henkilöt Deutsche Biographie