Friedrich Maximilian von Klinger
Friedrich Maximilian von Klinger (17. helmikuuta 1752 Frankfurt – 25. helmikuuta 1831 Tartto) oli saksalainen kirjailija ja upseeri. Hänen tunnetuin teoksensa on näytelmä Sturm und Drang (1776, alkup. nimi Wirrwarr[1]), joka on antanut nimen saksalaiselle esiromanttiselle liikkeelle[2].
Klinger liittyi Itävallan armeijaan vuonna 1778 ja osallistui Baijerin kruununperimyssotaan. Vuonna 1780 hän matkusti Pietariin, jossa hänestä tuli Venäjän armeijan upseeri. Suuriruhtinas Paavali aateloi Klingerin, joka seurasi Paavalia matkoilla Italiaan ja Ranskaan. Vuonna 1785 Klingeristä ttuli kadettijoukkojen päällikkö, ja naituaan keisarinna Katariinan tyttären hän pääsi vuonna 1799 ritariakatemiaan. Keisari Aleksanteri I nimitti hänet Tarton yliopiston kuraattoriksi vuonna 1803, ja hän oli virassa vuoteen 1817. Vuonna 1811[3] hän sai kenraaliluutnantin arvon[1].
Teokset
- Sturm und Drang (1776)
- Die Zwillinge (1776)
- Die neue Arria (1776)
- Simsone Grisaldo (1776)
- Stilpo und seine Kinder (1780)
- Medea in Korinth
- Medea auf dem Kaukasos (1791)
- Fausts Leben, Taten and Hollenfahrt (1791)
- Geschichte Giafars des Barmeciden (1792)
- Geschichte Raphaels de Aquillas (1793)
- Betrachtungen and Gedanken fiber verschiedene Gegenstande der Welt and der Literatur (1803)
Lähteet
| ||||||||||||||||||
