Haitallinen valikoituminen
Haitallinen valikoituminen tarkoittaa taloustieteessä tilannetta, jossa ei-toivotut kuluttajat tai tuotteet valikoituvat markkinoille epäsymmetrisen informaation seurauksena. Haitallinen valikoituminen on yksi markkinahäiriön lähde.
Alun perin termiä haitallinen valikoituminen käytettiin vakuutusmarkkinoilla. Sairausvakuutuksen tapauksessa ihmiset, jotka tietävät olevansa suuremmassa riskissä sairastua ottavat vakuutuksen todennäköisemmin kuin muut. Jos vakuutusyhtiöllä on epätäydellinen informaatio ihmisten sairastumisen todennäköisyydestä, ei se voi hinnoitella vakuutusta riskiryhmien mukaan. Tällöin vakuutusten hinta nousee, koska markkinoille valikoituu korkean riskin ihmisiä. Tämä taas vähentää alhaisen riskin ihmisten halukkuutta ottaa vakuutus, mikä nostaa hintaa entisestään. Käytännössä vakuutusyhtiöt pyrkivät hinnoittelemaan tuotteensa riskiryhmien mukaan.
Nobelisti George Akerlof kehitti teoreettisen mallin, joka yleistää haitallisen valikoitumisen periaatteen myös muihin epäsymmetrisen informaation tilanteisiin. Termi market for lemons tulee hänen 1970 julkaisemansa artikkelin[1] nimestä Quarterly Journal of Economics -lehdessä.
Akerlof käytti esimerkkinä käytettyjen autojen markkinoita, jossa myydään kahden tyyppisiä autoja: huonoja (lemons) ja hyviä (cherries). Hän oletti, että ostajat eivät pysty erottamaan huonoja ja hyviä autoja. Myyjä haluaa 1 000 dollaria huonosta autosta ja 2 000 dollaria hyvästä autosta. Markkinoilla auton hinnaksi muodostuu hyvien ja huonojen autojen osuuksien mukaan painotettu keskiarvo autojen hinnoista.
Hyvän auton myyjä ei ole valmis luopumaan autostaan alihintaan, ja myyjillä on kannuste tuoda enemmän huonoja autoja markkinoille, koska he saavat niistä suuremman voiton. Kuluttajat ymmärtävät tämän, minkä seurauksena he suostuvat maksamaan entistä vähemmän. Tämä tekee hyvien autojen myynnin vähemmän kannattavaksi, jolloin niiden osuus vähenee markkinoilla ja hinta painuu lähelle huonon auton hintaa. Pelkkä huonojen tuotteiden olemassaolo tuhoaa laadukkaiden tuotteiden markkinat, kun osapuolten informaatio on epätäydellinen. Hyvien autojen myyjillä on oltava jokin keino vakuuttaa ostajat tuotteidensa saadusta.
Mahdollisia ratkaisuja ovat takuu joka jakaa riskin, brändit jotka vakuuttavat laadusta, kauppaketjut, sertifikointi, lisensointi sekä lakisääteinen laaduntarkastus (esim. moottoriajoneuvojen katsastus).[2]
Katso myös
- Moraalikato
- Päämies–agentti-ongelma
- Vapaamatkustajan ongelma
