Hansa Tonstudio

Hansa Tonstudio on äänitysstudio Kreuzbergin kaupunginosassa Berliinissä Saksassa. Studion perustivat vuonna 1964 veljekset Peter ja Thomas Meisel, alunperin Halenseenin kaupunginosaan, mistä studio muutti vuonna 1972 nykyiseen paikkaansa. Studio sijaitsee Köthener Strassella, Potsdamer Platzin takana. Monet englanninkieliset muusikot ovat kutsuneet studiota nimillä ”Hansa Studio By the Wall”, ”Hansa by the Wall” ja ”The Great Hall by the Wall” viittauksena studion sijaintiin lähellä Berliinin muuria.

Hansa Tonstudio on edelleen yksi Saksan suurimmista ja tärkeimmistä studioista, ja se houkuttelee yhä suuren joukon kansainvälisiä rockartisteja^[1] Heistä ensimmäisten joukossa oli englantilainen David Bowie, joka muutti Berliinin 1970 luvulla ja käytti Hansaa äänityspaikkana vakituisesti. Muita studiossa äänittäneitä artisteja ovat muun muassa Nina Hagen, Depeche Mode, Falco, Nick Cave ja Iggy Pop^[1] ja suomalainen Pelle Miljoona Oy, joka levytti Matkalla tuntemattomaan -albumin Hansa-studiolla vuonna 1981.

Köthener Strasse 38:ssa sijaitsevalla rakennuksella oli jo pitkä musiikillinen historia ennen studiota. Weimarin tasavallan aikana rakennuksessa toimi taidegalleria, joka oli yhteydessä merkittävään ekspressionistiin George Grosziin, ja vuonna 1921 kirjailija Kurt Tucholsky järjesti rakennuksessa lukutilaisuuksia. Natsien valtakaudella pahamaineinen Reichsmusikkammer (Valtakunnan musiikkikammari) järjesti tapahtumia rakennuksen salissa. Siellä pidettiin esimerkiksi tanssiaisia SS-upseerien toimesta natsiaikana. Rakennus vaurioitui osittain pommituksessai vuonna 1943.^[1]

Rakennus kunnostettiin sodan jälkeisenä aikana kabareesaliksi, mutta tämä toiminta päättyi, kun Berliinin muuri rakennettiin vuonna 1961. Rakennus sijaitsi selkä selkää vasten muurin kanssa, eristyksissä kaupungin poliittisesta elämästä. Sen sijainti muurin vieressä oli erittäin hiljainen, mikä oli ihanteellista äänitysstudiolle.^[1] Kun Meiselin veljekset siirsivät Hansa Studiosin Köthener Strasselle, he operoivat rakennuksessa peräti viittä studiohuonetta. Huoneita käytettiin myös ooppera- ja elokuvamusiikin äänittämiseen, ja pian studio saavutti kansainvälistä mainetta ja nousi historialliseksi valopilkuksi Kreuzbergissä, Länsi-Berliinin köyhimmässä osassa.^[2]

Länsi-Berliinistä tuli nopeasti tunnettu kulttuurisena, kosmopoliittisena paikkana, jossa taiteilijat loivat uskomattomia asioita vaikeuksista huolimatta.^[2] Se sai lempinimen ”Hansa by the Wall”, ja siitä tuli keidas muusikoille aivan tapahtumien ytimessä. Ulkomaiset artistit alkoivat tallentaa siellä monista syistä: akustiset ominaisuudet, erinomainen laitteisto ja se, että äänittäminen Hansassa oli suhteellisen edullista. Artistit saattoivat myös todistaa Berliinin traagista historiaa. Hansa-studio oli vain 150 metrin päässä Berliinin muurista, ja ikkunoista oli suora näkymä muurille.^[1]

Ensimmäisten kansainvälisten rocktähtien joukossa, jotka äänittivät musiikkiaan Hansassa, oli David Bowie, jonka ”Heroes”(1977) -albumi ja Berliini-trilogia syntyivät Hansa studiossa. Myös Iggy Pop teki Lust For Life -albuminsa Hansa-studiolla vuonna 1977. Levy sisältää Iggy Popin uran suurimman hitin, The Passangerin.^[2]

Mark Reeder, brittiläinen tuottaja, on sanonut, että kansainvälisiä rock-muusikoita oli helppoa houkutella Berliiniin ja Hansa-studioon: ”Onnistuin houkuttelemaan Nick Caven lupaamalla halpoja huumeita, halpaa juomaa ja halpaa elämää.”^[2] Nick Cave on äänittänyt Hansassa useita levyjä sekä johtamansa The Birthday Party -yhtyeen että Nick Cave and The Bad Seedsin kanssa. Niistä tunnetuimpia ovat albumit The Firstborn Is Dead (1984) ja Your Funeral...My Trial (1986) sekä Tender Prey (1988) -albumi.

U2-yhtyeen Achtung Baby äänitettiin osittain Hansassa vuonna 1990. Sen klassikkosingle ”One”, joka kirjoitettiin ja äänitettiin Hansassa, merkitsi erittäin tärkeää vaihetta yhtyeen historiassa.^[1][2] Muita merkittäviä Hansassa tehtyjä levyjä ovat esimerkiksi Siouxsie and the Banshees -yhtyeen Tinderbox (1986), The Gun Club-yhtyeen Mother Juno (1987) Depeche Mode-yhtyeen albumit Some Great Reward (1984) ja Black Celebration (1986) sekä Pixies-yhtyeen Bossanova (1990) ja R.E.M.-yhtyeen Collapse into Now (2011)^[2] ja Manic Street Preachers-yhtyeen Rewind the Film (2013) sekä Futurology (2014).

• Hansa Studion verkkosivut (saksaksi, englanniksi)

Tämä artikkeli tai sen osa on käännetty tai siihen on haettu tietoja muunkielisen Wikipedian artikkelista.

1. ↑ ^{a b c d e f} Bieger, Hannes: Hansa Tonstudio, Berlin, Studio File Toukokuu 2012. Sound On Sound. Viitattu 17.8.2024.
2. ↑ ^{a b c d e f} Harbron,Lucy: Brilliant Berlin: The five best albums recorded at Hansa Studios 9.6. 2024. Farout Magazine. Viitattu 16.8.2024.