Ihmisoikeudet Syyriassa

Ihmisoikeudet Syyriassa ovat kansainvälisten sopimusten ja kansallisen lainsäädännön määrittelemät jokaiselle ihmiskunnan jäsenelle yhtäläisesti kuuluvat vapaudet ja oikeudet. jotka pohjautuvat käsitykseen ihmisarvon yleismaailmallisesta yhtäläisyydestä ja loukkaamattomuudesta.[1] Ne voidaan jakaa vapausoikeuksiin, poliittisiin, taloudellisiin, sosiaalisiin ja sivistyksellisiin oikeuksiin sekä oikeuteen tasapuoliseen kohteluun oikeudenkäynnissä.[2]

Kansainvälisen ihmisoikeusjärjestö HRW:n mukaan ihmisoikeudet ovat olleet vajaat[3] Assadin autoritäärisen hallinnon alla. Tilanne paheni Syyrian levottomuuksien aikana vuosina 2011-2012, jolloin muun muassa hallitusta tukevat Shabiha-joukot syyllistyivät lukuisiin laittomiin pidätyksiin ja kidutuksiin. Myös Syyrian kapinalliset sieppasivat ja murhasivat ihmisiä.

Syyriassa oli poikkeustila 1963-2011, jolloin turvallisuusjoukoilla oli laajennetut pidätysoikeudet. Tiedonvälitystä ja kokoontumisia valvottiin ja poliittisia vankeja otettiin satoja vuosittain. Pidätettyjä myös kidutettiin. Ihmisoikeuksien puolustajia uhkailtiin ja pidätettiin. Syyriassa vähemmistöjä sorretaan ja monilta kiistetään muiden kanssa tasaveroiset sosiaaliset ja taloudelliset oikeudet.[4]. Syyrian hallitus lakkautti virallisesti poikkeustilan virallisesti vuonna 2011, mutta tällä ei ollut käytännön merkitystä. Samaan aikaan muutenkin käynnistyvä sota pahensi ihmisoikeustilanteen monilla alueilla erittäin huonoksi, mm. kapinalliskaupunkeja oli kesällä 2011 nälkäsaarrossa.

Syyria

Vapausoikeudet

Tärkein vapaus on oikeus elämään. Kuolemanrangaistus on yhä voimassa (2024), mutta luotettavaa tietoa sen käytöstä ei ole saatu useisiin vuosiin.[5] Syyria äänesti YK:ssa kuolemanrangaistuksen sallimisen puolesta joulukuussa 2008.[4]

Pakolaiset

Syyriassa on miljoona pakolaista Irakista ja 500 000 palestiinalaista pakolaista (2008). Osa irakilaista palautettiin väkisin vuonna 2008.[4]

Poliittiset oikeudet

Poliittisia oikeuksia ovat muun muassa äänioikeus, sananvapaus, kokoontumisvapaus sekä yhdistysvapaus.

Satoja ihmisiä on pidätetty poliittisista syistä. Ainakin kaksi ihmistä on ollut pidätettynä jo vuodesta 2005 ilman oikeudenkäyntiä (2009).[4] 17 000 ihmistä on kadonnut 1970- ja 1980-luvuilla ilman selvyyttä asiasta vieläkään (2008).[4]

Sananvapaus

Sananvapaus on tiukasti valtion valvonnassa. Lait rankaisevat toisinajattelijoita. Pidätyksiä ja syyttäjän vaatimuksia kuolemantuomiosta tai vuosien vankeudesta voi saada esimerkiksi vaatimalla demokratiaa ja hallituksen uudistusta tai kritisoimalla turvallisuusjoukkoja eli valtion mukaan lähettämällä nettiin ”väärää tietoa”. [4]

Vuonna 2024 Toimittajat ilman rajoja -järjestö arvioi lehdistönvapauden olevan Syyriassa maailman toiseksi huonoin. Tässä maassa, joka on ollut sodassa yli vuosikymmenen ajan, toimittajilta on evätty pääsy kokonaisille alueille. Hallitus kohtelee tiedotusvälineitä välineenä baathilaisen ideologian levittämisessä ja sulkee pois kaikenlaisen moniarvoisuuden, mikä ajaa monet toimittajat omaehtoiseen maanpakoon. Valtion radio, televisio ja painetut tiedotusvälineet välittävät vain hallituksen propagandaa. Muut tiedotusvälineet käyttävät Facebookia ja sosiaalista mediaa pääasiallisena sisällönjakelun välineenä, koska niitä on vaikea hallita, vaikka niitäkin valvotaan. Kolmannes riippumattomista tai opposition tiedotusvälineistä toimii ulkomailta käsin.[6]

Oikeus tasapuoliseen kohteluun oikeudenkäynnissä

Laki No. 69 (30.9.2008) antaa vastuuvapauden turvallisuusjoukoille, poliisille ja tullille virassa tehtyjä rikoksia vastaan.[4]

Lähteet

  1. Ihmisoikeudet Yhdistyneet kansakunnat. Viitattu 2.9.2024.
  2. Ihmisoikeuksien jaottelu Miina ja Ville, Opettajan aineisto. 2021. Opetushallitus. Viitattu 2.9.2024.
  3. World Report 2010 Himan Ruhts Watch
  4. a b c d e f g Amnesty International Report 2009 The State of the World's Human Rights, Amnesty International, s. 314-318
  5. Death sentences and executions in 2023 amnesty.org. 29.5.2024. Viitattu 2.9.2024.
  6. Syria rsf.org. Viitattu 2.9.2024.

Aiheesta muualla

  • Human Rights Watch Human Rights Watch
  • Amnesty International Amnesty International