Navigare necesse est, vivere non est necesse

Gabriele D'Annunzion valittujen runojen kansilehti.

Navigare necesse est, vivere non est necesse (lat.), tarkoittaa ”purjehtiminen on välttämätöntä, eläminen ei”.

Alkuperä

Plutarkhoksen mukaan prokonsuli Gnaeus Pompeius (75–45 eaa), Pompeius Suuren vanhin poika, huusi myrskyssä nämä sanat, kun merimiehet olivat haluttomia nostamaan Roomaan menossa olevan viljalaivan ankkuria.[1][2]

Käyttö

Lause oli 1200–1400-luvuilla Itämerellä toimineen Hansaliiton tunnuslause ja on yhä luettavissa Bremenin merimiestalon päätykolmiossa. Stefan Zweig aloittaa sillä romaaninsa Maghellanes, historian rohkein purjehdus. [1] Italiassa sanonta oli suosittu fasistipiireissä. Gabriele D'Annunzio (1863–1938) käytti sitä sankarillisen elämän mottona ja viljeli ilmaisua teoksissaan.[2] Se oli myös Benito Mussolinin (1883–1945) kuuluisan artikkelin otsakkeena sanomalehti Popolo d'Italiassa 1. tammikuuta 1920.[3]

Merkitys

Pompeius tarkoitti sanoillaan, että vehnän vienti provinsseista Roomaan oli tärkeämpi asia kuin merimiesten henki. D'Annunzio ja hänen jäljissään Italian fasistit käyttivät lausetta sotilaallisen ja kansallismielisen rohkeuden tai huimapäisyyden (arditismo) tunnuksena.[2]

Lähteet

  • Jackson, Tatjana: "Navigare necesse est, vivere non necesse" (“To sail the seas is a necessity, to live is not”). Arkiv för Nordisk Filologi, vol. 121, s. 79–100, 2006. Artikkelin verkkoversio.

Viitteet

  1. ↑ a b Jackson, 2006
  2. ↑ a b c Navigare necesse est Treccani. Vocabulario on line. Viitattu 8.5.2022. (italiaksi)
  3. ↑ Benito Mussolini: “Navigare necesse” (1.1.1920) Le opere i discorsi e gli scritti.