Nokiliitäjä
| Nokiliitäjä | |
|---|---|
 | |
| Uhanalaisuusluokitus | |
|
| |
| Tieteellinen luokittelu | |
| Kunta: | Eläinkunta Animalia |
| Pääjakso: | Selkäjänteiset Chordata |
| Luokka: | Linnut Aves |
| Lahko: | Ulappalinnut Procellariiformes |
| Heimo: | Ulappaliitäjät Procellariidae |
| Suku: | Tummaliitäjät Ardenna |
| Laji: | grisea |
| Kaksiosainen nimi | |
| Ardenna grisea | |
 | |
| Katso myös | |
| | |
| Infobox OKNimi-testi OKIUCN-testi OK | |
Nokiliitäjä (Ardenna grisea) on keskikokoinen tumma avomerilintu, joka on muutaman kerran harhaillut Suomeenkin.
Koko ja ulkonäkö
Pituus on 40–50 cm, siipien kärkiväli 95–110 cm ja paino noin 800 g.
Levinneisyys
Nokiliitäjät pesivät eteläisen pallonpuoliskon pikkusaarilla pääasiassa Uuden-Seelannin, Falklandsaarten ja Tulimaan ympäristössä. Maailman populaatio on kooltaan noin 20 miljoonaa yksilöä.[1] Ne ”talvehtivat” heinäkuussa muun muassa Norjassa. Niiden muuttomatkat kuuluvat maailman pisimpiin. Ne lähtevät muutolle pesinnän jälkeen maalis-toukokuussa ja lentävät Atlantin ja Tyynenmeren länsireunoja pohjoiseen, jossa ne subarktisille vesille päästyään kesä-heinäkuussa kääntyvät länteen ja palaavat etelään valtamerten itäreunoja pitkin syys-lokakuussa, ja saapuvat takaisin pesimäpaikoilleen marraskuussa. Ne muuttavat yksittäin, eivät parvissa. Laji on tavattu Suomessa 3 kertaa vuoteen 2006 mennessä, viimeksi 1991.[2]
Elinympäristö
Nokiliitäjä elää valtameren saarilla ja avomerillä.
Lisääntyminen
Pesä on maankolossa, johon naaras munii yhden valkoisen munan. Emot hautovat vuorotellen mutta käyvät pesällä vain öisin välttääkseen lokkien ja fregattilintujen ryöstelyt. Uuden-Seelannin maorien perinteeseen kuuluu nokiliitäjien poikasten kerääminen ruuaksi Stewartsaarilla (Rakiura).[3]
Ravinto
Nokiliitäjä syö kalaa, etupäässä anjovista, sekä mustekaloja ja äyriäisiä.
Lähteet
| ||||||||||
