Ringeten maailmanmestaruuskilpailut

Ringeten maailmanmestaruuskilpailut on Kansainvälisen Ringetteliiton (IRF) järjestämä kansainvälinen ringetteturnaus.

Ensimmäinen turnaus järjestettiin Kanadassa vuonna 1990. Eniten mestaruuksia on voittanut Suomi. Ringeten maailmanmestaruutta kutsutaan Sam Jacks Trophy -nimellä.^[1]

Ringeten maailmanmestaruuskilpailut - World Ringette Championships
Joukkueet	Suomi, Kanada Ruotsi, USA, Slovakia, Tsekki
← 2022 Suomi, Espoo 2025 Suomi, Lahti →
Infobox OK

Vuodesta 2013 alkaen turnaus on pelattu järjestelmällä, jossa lajia ylivoimaisesti hallitsevat Suomi ja Kanada pelaavat suoraan paras kolmesta -järjestelmällä finaalisarjan maailmanmestaruudesta. ^[2] Muut joukkueet kisaavat President's Pool -alkusarjan, joiden kaksi parasta joukkuetta (Kanadan ja Suomen nuorten joukkueet pois lukien) kisaavat MM-pronssista President's Bronze -sarjassa.

Kahdella turnaussarjalla pyritään pitämään kynnys osallistumiseen matalana myös uusille maille ja tarjoamaan urheilijoille haastavia ja mielekkäitä otteluita.^[3]

Maailmanmestaruudesta kilpailevat Suomi ja Kanada.^[3]

President’s Poolin voitosta pelaavat Suomen alle 20-vuotiaiden maajoukkue, Kanadan alle 21-vuotiaiden maajoukkue, Yhdysvaltojen, Ruotsin, Tshekin ja Slovakian maajoukkueet sekä Ruotsin alle 20-vuotiaiden maajoukkue. Suomen ja Kanadan nuorisojoukkueet toimivat tasonmittarina muille maille ja samalla Kansainväliselle liitolle, ja heidät voittaessaan maalla on mahdollisuus päästä Sam Jack's Pooliin.^[3]

Vuosi	Paikka	Kultaa	Hopeaa	Pronssia
1990	Gloucester, Ontario	Alberta	Ontario	Quebec
1992	Helsinki	Kanada, länsi	Kanada, itä	Suomi
1994	Saint Paul, Minnesota	Suomi	Kanada, itä	Kanada, länsi
1996	Tukholma	Kanada	Suomi	Yhdysvallat
2000	Helsinki	Suomi	Kanada	Yhdysvallat
2002	Edmonton, Alberta	Kanada	Suomi	Yhdysvallat
2004	Tukholma	Suomi	Kanada	Yhdysvallat
2007	Ottawa, Ontario	Suomi	Kanada	Ruotsi
2010	Tampere	Suomi	Kanada	Yhdysvallat
2013	North Bay, Ontario	Suomi	Kanada	Yhdysvallat
2016	Helsinki	Suomi	Kanada	Ruotsi
2017	Mississauga, Ontario	Suomi	Kanada	Ruotsi
2019	Burnaby, Brittiläinen Kolumbia	Suomi	Kanada	Ruotsi
2022	Espoo[4]	Suomi	Kanada	Yhdysvallat

^[5][6]

Maa	Kultaa	Hopeaa	Pronssia
Suomi	10	2	1
Kanada	2	9	0
Kanada, länsi	1	0	1
Alberta	1	0	0
Kanada, itä	0	2	0
Ontario	0	1	0
Yhdysvallat	0	0	7
Ruotsi	0	0	4
Quebec	0	0	1

Nuorten maailmanmestaruuskilpailut pelataan yleensä samassa yhteydessä ringeten maailmanmestaruuskilpailujen kanssa.

U21 nuorten MM-kisat pelattiin Kanadassa. Suomi ja Kanada pelasivat finaaliottelusarjan suoraan keskenään, Suomi voitti U21 kultaa Kanadan jäädessä hopeasijalle. President's Poolin voitti USA, toiseksi sijoittui Ruotsi ja kolmanneksi Tsekki. Maajoukkueen lisäksi Suomesta oli mukana erotuomarit Oona Kuusisto ja Jenni Visala.^[7]

MM-kisojen yhteydessä järjestettiin ringeten 60-vuotisen taipaleen kunniaksi kansainvälisenä yhteistyönä pelaajien ja lajin kehitystapahtuma 31.10.-4.11.2023, jossa suomalaisia ja kanadalaisia pelaajia ja toimihenkilöitä pyrittiin sekoittamaan. Viikon leiritys huipentui Kanadan ja Suomen ystävyysotteluihin. Suomi osallistui tapahtumaan nuorten maajoukkueen lisäksi 2006 ikäluokan pelaajista kootulla U18-ryhmällä. ^[8]

Seurajoukkueiden maailmanmestaruudesta pelattiin ensimmäisen kerran marraskuussa 2008 Sault Saint Mariessa, Kanadassa. Tuolloin Cambridge Turbos voitti finaalissa LuKi -82:n 6-3. Pronssia otti EKS Espoo.

2011 seurajoukkueet kilpailivat Turussa. Seurajoukkueiden MM-finaali on toisinto samaisen kevään SM-sarjan loppuottelusta, sillä seurojen maailmanmestaruudesta taistelivat Suomen mestari RNK ja hopeamitalisti LL-89. Pronssista taistelivat LuKi-82 ja Kanadan hallitseva mestari Cambridge Turbos.^[9]

Vuosien 1990–1996 ja 2000–2004 aikana maailmanmestaruuskilpailut pidettiin joka toinen vuosi. Vuonna 1998 turnausta ei pidetty, mutta lajin mahtimaat Suomi ja Kanada pelasivat useamman maaottelun keskenään eri puolella Eurooppaa Euro Tour 1998 -turnauksessa.^[10]

Ringeten ensimmäiset MM-kisat pidettiin Ontarion Gloucesterissa, Kanadassa 1990. Kisoissa oli mukana kahdeksan joukkuetta kolmesta maasta, Kanadasta kuusi joukkuetta sekä Suomesta ja Yhdysvalloista omat joukkueensa. Suomen sijoitus oli seitsemäs Kanadan joukkueiden jälkeen.

Toiset MM-kisat pidettiin Helsingissä, Suomessa 1992. Mukana oli Suomen lisäksi kaksi joukkuetta Kanadasta sekä maajoukkueet Yhdysvallosta, Ranskasta, Ruotsista ja Venäjältä. Suomi sijoittui kanadalaisjoukkueiden jälkeen pronssille.

Kolmannet MM-kisat pelattiin Yhdysvalloissa Minnesotassa 1994. Kisoihin osallistui Suomen lisäksi kaksi joukkuetta Kanadasta, USA, Ruotsi ja Venäjä. Suomi voitti maailmanmestaruuden tehden samalla historiaa voittamalla kaikkien aikojen ensimmäisen joukkuepelien maailmanmestaruuden aikuisten sarjoissa.

Minnesotan MM-finaalissa vuonna 1994 Suomi kukisti Itä-Kanadan luvuin 4-2. Suomen mestaruus tuli kanadalaisille yllätyksenä pitkän voittoputken jälkeen.^[11]

Seuraavat MM-kisat olivat Tukholmassa, Ruotsissa 1996. Suomi sijoittui kisoissa hopealle hävittyään Kanadalle finaalissa jatkoajalla 5-6.

1998 MM-kisojen sijasta pelattiin viiden ottelun Euro Tour -kiertue. Vastakkain olivat Suomi ja Kanada ja ottelut pelattiin Turussa, Helsingissä, Göteborgissa Ruotsissa, Osnabrückissa Saksassa ja Colmarissa Ranskassa. Suomi voitti ottelusarjan voitoin 3-2.

Finaaliotteluissa voittaja ratkaistiin kahden ottelun yhteispistemäärällä: voitosta sai kaksi pistettä, tasapelistä yhden ja tappiosta nolla. Jos toisen finaaliottelun varsinaisen peliajan jälkeen joukkueet olivat tasapisteissä, seurasi atkoaika äkkikuolema-systeemillä. Ensimmäisen ottelun päättyessä tasan jatkoaikaa ei pelattu.^[12]

Suomi voitti ringeten maailmanmestaruuden yltämällä toisessa loppuottelussa 5-5-tasapeliin Kanadan kanssa Espoossa. Suomi voitti 15.11. Lahdessa pelatun ensimmäisen MM-loppuottelun 5-4, ja tasapeli Espoossa 18.11. riitti mestaruuteen sarjapistein 3-1. Pronssiottelussa USA kukisti Ruotsin 9-0.^[13]

Suomen maajoukkuetta valmensi Krister Åberg.^[12] Yhdysvaltojen maajoukkuetta valmensi Lorrie Horne, joka oli Suomessa valmentanut Keravan Shakersia.^[14]

MM-kisoissa oli mukana viisi joukkuetta, Suomen, Kanadan, Yhdysvaltojen ja Ruotsin maajoukkueiden lisäksi emäntäkaupunki Edmontonin yhdistelmäjoukkue Edmonton Host Team. Yksinkertaisen alkusarjan voittaja kohtaa toiseksi sijoittuneen joukkueen loppuottelussa.^[15] Suomen joukkueessa oli kahdeksan ensikertalaista. MM-loppuottelu oli loppuunmyyty, katsojia oli noin 4000. Kanadan valtakunnallinen CBC-televisioyhtiö lähetti finaalin Kanadassa suorana lähetyksenä.^[16]

Kanada voitti MM-kisat voittaessaan Suomen loppuottelussa 3-1. Alkusarjassa Suomi oli jo hävinnyt Kanadalle selvin lukemin 4-11. Pronssiottelussa Yhdysvallat voitto Ruotsin 10-3.^[17]

MM-kisat 2004 pelattiin Tukholmassa marraskuussa. Kisoihin osallistuivat Kanada, Suomi, USA ja Ruotsi. Kisoissa pelattii yksinkertainen runkosarja, jossa kaikki joukkueet kohtasivat toisensa kerran. Runkosarjan ensimmäinen ja toinen menivät suoraan finaaliotteluun, kolmanneksi ja neljänneksi runkosarjassa sijoittuneet joukkueet pelasivat pronssimitalista. ^[18]

Suomi oli uudistanut kisoihin mennessä aiempaa maajoukkuettaan. Valmentajana oli aloittanut Pasi kataja, ja pelaajsita kuusi oli ensikertalaisia MM-kisoissa. Kanadan maajoukkue oli lähes samanlaisena edellisistä MM-kisoista, vaikka muutamia pelaajia oli heiltäkin siirtynyt sivuun.^[19]

Alkusarjassa Suomi voitti Yhdysvallat 10-1, ja ottelun laukaustilastot toivat tasoeron konkreettisesti esiin: Suomi laukoi 113 kertaa, Yhdysvallat vain 15. Yhdysvaltojen ainoan maalin teki Suomen ja Yhdysvaltojen kaksoiskansalainen Tia Juvonen.^[20] Ruotsin Suomi voitti 9-0, ja alkusarjassa Kanadan 11-3.^[21] Kanada voitti alkusarjassa Ruotsin 11-2^[20] ja Yhdysvallat 10-1.^[21] Loppuottelussa hallitseva maailmanmestari Kanada laukoi ottelussa Suomea enemmän (51-46), mutta kaatui maalein 9-3. Suomi ei hävinnyt turnauksessa yhtäkään ottelua. ^[22] Pronssiottelussa Yhdysvallat voitti Ruotsin 11-6.^[22]

Kanadan Ottawassa pelattiin maailmanmestaruudesta seuraavan kerran 2007. Tiukkaakin tiukemmaksi venynyt ringeten MM-finaali ratkesi vasta jatkoajalla Suomen voittoon Kanadasta maalein 5-4. Ottelun ratkaisijaksi nousi Anne Pohjola, joka vastasi Suomen voittomaalista. Maailmanmestaruus oli Suomelle neljäs.

Suomen joukkueesta yhdeksän oli kokonaan ensikertalaisia MM-kilpailuissa. Kirkkaimpina tähtinä ratkaisuja odotettiin SM-sarjaa dominoineelta ja edellisen MM-kullan ratkaisseelta Anne Pohjolalta sekä kaksi kautta Kanadan NRL-liigaa pelanneelta Salla Kyhälältä.^[23] Suomi voitti viidennen maailmanmestaruuden Tampereella järjestetyissä kisoissa, kultamitali oli Suomelle kolmas peräkkäinen^[24]. Suomi voitti Kanadan toisessa loppuottelussa 6-3 (1-2, 1-0, 2-0, 2-1) ja vei maailmanmestaruuden voitoin 2-0.

Toista finaalipeliä oli saapunut katsomaan lähes 4 000 katsojaa. Lipunmyynnissä saavutettiin kaikkien aikojen ennätys ringeten saralla Suomessa, lippuja myytiin kaikkiaan 3 863 kappaletta. Samalla maajoukkueen pitkäaikainen luottopelaaja Petra Ojaranta teki ringettehistoriaa saavuttaen ensimmäisenä ringettepelaajana viisi maailmanmestaruutta.

Ruotsin maajoukkue teki maansa ringettehistoriaa kukistamalla pronssiottelussa USA:n ja niiaamalla itselleen maan ensimmäisen ringeten arvokisamitalin. Suomalaisen seurajoukkueen VG-62 Naantalin päävalmentajan Tuomas Kallion ensimmäistä kertaa luotsaama Ruotsin maajoukkue oli finaalin tavoin jatkoajalle menneessä ottelussa maalin mitan parempi. Ottelu päättyi lukemin 10-9.^[10]

Kisoissa 2010 lajin parissa havahduttiin siihen, että tasoerot lajissa suuria, ja alettiin suunnittelemaan kahden turnaussarjan käyttöönottoa.^[3]

Kotikisojen jälkeen maajoukkuetta valmentanut Virpi Karjalainen ilmoitti lopettavansa valmentajauransa. Ennen maajoukkueen päävalmentajauraansa hän toimi nuorten maajoukkueen valmennustiimissä ja valmensi myös SM-sarjassa. Omalla pelaajaurallaan hän pelasi kymmenen kautta pääsarjatasolla ja voitti kaksi SM-kultaa Hyvinkään Jää-Ahmoissa. Karjalainen edusti Suomea myös pelaajana ja oli mukana voittamassa Suomen ensimmäistä joukkuepelien aikuisten maailmanmestaruutta.^[25] Uudeksi päävalmentajaksi nimitettiin Timo Himberg, joka oli toiminut maajoukkueen kakkosvalmentajana vuosina 1993-2000. Himberg luotsasi Suomen nuorten maajoukkuetta kausina 2007-2010, ja valmensi seuratasolla Turun Ringetteä, VG-62 ja RNK:a.^[26]

Vuodenvaihteessa 2013-2014 pelattiin MM-pokaalista North Bayssä Kanadassa. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun nykyisin käytössä olevaa kahta erillistä turnaussarjaa pelattiin. ^[2]Suomi otti kuudennen maailmanmestaruuden suoraan kahden ottelun voitoilla. Ottelut päättyivät Suomen voittoon lukemin 8-4 ja 7-5.^[27]

Suomen alle 19-vuotiaiden maajoukkue kaatui ringeten MM-finaalissa Kanadan itäiselle joukkueelle 2-6. Kanada palasi näin mitalikantaan kymmenen vuoden tauon jälkeen. ^[28]

Vuodenvaihtessa 2015-2016 pelattiin Suomessa, Helsingin jäähallissa. Kotijoukkue ja hallitseva maailmanmestari oli tyly emäntä ja vierasjoukkue Kanada kaatui jälleen suoraan kahdessa ottelussa. Seitsemäs maailmanmestaruus tuli Suomelle otteluvoitoin 8-2 ja 13-0. ^[10]Toisessa finaaliottelussa Suomen Susanna Tapani sinetöi hattutemppunsa chippaamalla renkaan suoraan aloituksesta Kanadan puolustuksen ja maalivahdin yli verkkoon.^[29]

Ratkaisuotteluihin myytiin yli 8 000 lippua. Otteluita pystyi seuraamaan myös Yle Areenasta.

MM-kisojen yhteydessä järjestettiin myös Ringette Festival -junioriturnaus, johon osallistui 40 joukkuetta Suomesta, Kanadasta, Ruotsista ja Venäjältä. Turnaus oli kaikkien aikojen suurin Suomessa järjestetty junioriturnaus.^[30]

Vuoden 2017 kisat pelattiin Kanadan Mississaugassa. Jälleen mestaruus ratkesi vain kahden ottelun jälkeen, Suomi voitti ottelut lukemin 7-4 ja 11-5. Mestaruus oli Suomelle jo kahdeksas.

2019 pelattiin Kanadan Burnabyssä. Suomi otti 9. mestaruuden kahdella voitolla.

Suomi voitti Kanadan ensimmäisessä finaalissa 11-4 ja toisessa 5-1.^[31]

2022 pelattiin Suomessa, Espoossa. Tapahtuman suojelijana toimi Suomen silloinen presidentti, Sauli Niinistö.^[32]Suomi voitti kahdeksatta kertaa peräkkäin ringeten maailmanmestaruuden Metro Areenalla pelatuissa kotikisoissa. Mestaruudesta taisteltiin perjantaina 4.11. ja sunnuntaina 6.11. pelatuissa finaaliotteluissa, jotka päättyivät kumpikin Suomen voittoon selkein lukemin. Maailmanmestaruus on suomalaisille yhteensä kymmenes.^[10]

Suomen maajoukkuetta valmensi Pasi Kataja. Otteluita televisioitiin Yle TV2 -kanavalle ja niitä pystyi seuraamaan myös Yle Areenassa.^[33]

Lahti ilmaisi olevansa halukas järjestämään MM-kilpailut kaupungissaan. Turnaus järjestetään Isku-Areenalla marraskuussa 2025.^[34][35]

• Kansainvälisen Ringetteliiton sivut (englanniksi)
• Ringeten MM-kilpailujen 2022 viralliset kotisivut (Arkistoitu – Internet Archive)