Romorantin-Lanthenay

Romorantin-Lanthenay
Vanha kaupunki ja Sauldrejoki
vaakuna
Romorantin-Lanthenay
Koordinaatit: 47°21′32″N, 1°44′37″E
Valtio	Ranska
Alue	Centre-Val de Loire
Departementti	Loir-et-Cher
Arrondissementti	Romorantin-Lanthenay
Pinta-ala
– Kokonaispinta-ala	45,3 km²
Väkiluku (2021)	18 115 [1]
– Väestötiheys	399 as./km²
Kunnan numero	41194
Kunnan kotisivut
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Romorantin-Lanthenay on kunta Ranskassa Loir-et-Cherin departementissa Centre-Val de Loiren alueella. Se sijaitsee Sauldrejoen varrella, noin 41 kilometriä Blois’n kaupungista kaakkoon. Romorantin-Lanthenay on Loir-et-Cherin aliprefektuuri ja Solognen historiallisen alueen pääkaupunki.

Romorantin on keskiaikainen kaupunki, joka oli Blois’n kreivien hallinnassa. Perustamiskirjan se sai vuonna 1196 ja Sauldrejoen oikealle rannalle aloitettiin rakentamaan linnoituksia. Englantilaiset hyökkäsivät kaupunkia suojaavaan linnaan, "Grosse Touriin", vuonna 1356.^[2]

1400-luvulla kaupunki kasvoi ja Angoulêmen kreivi Jean d'Orléans päättää rakentaa uuden linnan länteen Sauldren rannalle. Hänen poikansa Angoulêmen kreivi Charles d'Orléansin leski Louise Savoijilainen asui linnassa, kun vuonna 1499 Ranskan kuningas Ludvig XII ja Anna Bretagnelainen vierailivat sillä. Tuona aikana kuningatar synnytti linnassa tyttären nimeltä Claude. Myöhemmin Claude meni naimisiin Louise Savoijilaisen ja Charles d'Orléansin pojan François d'Angoulêmenin kanssa, josta myöhemmin tuli Ranskan kuningas Frans I.^[2]

Frans I tuli kuninkaaksi tammikuussa 1515 Ludvig XII:n kuoleman jälkeen. Nuorella kuninkaalla ja hänen äidillään on mahtavia suunnitelmia Romorantinin kaupungin suhteen. Perheen linna oli kuitenkin liian arkinen suurelle hoville ja hän halusi rakennuttaa sinne palatsin. Marignanon taistelun jälkeisenä päivänä vuonna 1515 kuningas tapasi Leonardo da Vincin, jonka hän kutsui Ranskaan suunnittelemaan uuden kaupungin ja kuninkaallisen asunnon Sauldren rannoille. Tutkittuaan paikkaa Leonardo da Vinci laati suunnitelmat suuresta palatsista, joka ulottuisi Sauldren molemmille rannoille. Työt aloitettiin vuonna 1517, ja Sauldren oikealle rannalle raivattiin tilaa palatsille. Valitettavasti Leonardo da Vincin kuoleman jälkeen vuonna 1519 projekti hylättiin. Tämän jälkeen kuningas kohdisti mielenkiintonsa Chambordiin ja sinne rakennettavaan Chambordin linnaaan. Mutta kuningas ei hylännyt kaupunkia, vaan hän vieraili siellä säännöllisesti ja suojeli sen kehittyviä kangastehtaita.^[2]

1560-luvulta alkoi synkempi aikakausi. Protestanttinen kaupunki kärsi suuresti Ranskan uskonsodissa ja linna hylättiin. Seuraavien vuosisatojen aikana kaupunki ja Sologne kamppailivat toipuakseen raunioistaan. Vainotut protestantit muuttivat maasta ja kangastehtaat vähenivät. Vasta 1800-luvun alusta kaupunki ja sen alue vaurastuivat. 1800-luvulla kaupunki modernisoitui, mutta samalla keskiaikaisten linnoitusten jäänteet jäivät uudisrakentamisen alle. 1900-luvun alussa Romorantin oli työläiskaupunki, kun taas naapurikaupungin Lanthenayn asukkaat olivat viininviljelijöitä ja maanviljelijöitä. Kunnat yhdistyivät vuonna 1961.^[2]

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Romorantin-Lanthenay Wikimedia Commonsissa