Sergei Andrejevski
| Sergei Andrejevski | |
|---|---|
 Sergei Andrejevski | |
| Henkilötiedot | |
| Syntynyt | 1847 |
| Kuollut | 1918 (70–71 vuotta) |
| Kansalaisuus | Venäjä |
| Ammatti | runoilija, kriitikko ja asianajaja |
| Kirjailija | |
| Äidinkieli | venäjä |
| Tuotannon kieli | venäjä |
| Aiheesta muualla | |
 Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta | |
| [ Muokkaa Wikidatassa ]  | |
| Infobox OK | |
Sergei Arkadjevitš Andrejevski (ven. Серге́й Арка́дьевич Андрее́вский; 1847−1918[1]) oli venäläinen runoilija, kriitikko ja asianajaja. Hän erosi tuomarinvirasta, koska ei halunnut ajaa asiaa nihilisti Vera Zasulitšia vastaan. Pohjasävel Andrejevskin runoissa on surunvoittoinen ja pessimistinen.[2] Hän oli paitsi runoilija, myös vaikutusvaltainen kriitikko. Hänen kritiikkikokoelmansa Literaturnje otšerki ilmestyi 1891. Laajemmin hänet kuitenkin aikanaan tunnettiin kaunopuheisena asianajajana. Hän ryhtyi tehtävään kieltäydyttyään 1878 toimimasta syyttäjänä Zasulitšia vastaan. Hänen 1891 ilmestyneet puolustuspuheensa julkaistiin viitenä painoksena.[1]
Andrejevski aloitti 1890-luvulla teoksistaan merkittävimmän, muistelmateoksen 'Kuolemankirja' (ei suomennettu), kirjoittamisen ja kirjoitti sitä lähes elämänsä loppuun saakka. Se ilmestyi ulkomailla ja vasta neljä vuotta hänen kuolemansa jälkeen. Tosin ystäväpiirilleen hän luki valitsemiaan kirjoituksia käsikirjoituksesta ääneen.[1]
Lähteet
- ↑ a b c The Book of Death, Utorongo.ca Engl. käännös yhdestä Kuolemankirjan luvusta, sis. myös: Yanina Arnold, Introduction, 2011 (englanniksi)
- ↑ Andrejevskij, Sergej Arkadjevitš, Tietosanakirja osa 1, palsta 392, Tietosanakirja Osakeyhtiö 1909 (Projekt Runeberg)
| ||||||||||||||||||
Tämä kirjailijaan liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.
