Strontiumkromaatti
| Strontiumkromaatti | |
|---|---|
 | |
 | |
| Tunnisteet | |
| CAS-numero | 7789-06-2 |
| PubChem CID | 24599 ja 517275 |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | SrCrO4 |
| Moolimassa | 203,62 |
| Ulkomuoto | Keltainen kiteinen aine |
| Tiheys | 3,895 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 1,06 g/l (20 °C)[2] |
| Infobox OK | |
Strontiumkromaatti (SrCrO4) on strontium- ja kromaatti-ionien muodostama epäorgaaninen ioniyhdiste. Yhdistettä käytetään väriaineena.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
Huoneenlämpötilassa strontiumkromaatti on keltaista kiteistä ainetta. Yhdisteen alkeiskoppi on monokliininen. Aine liukenee vain hieman veteen, mutta liukenee paremmin happoihin. Strontiumkromaatti on voimakas hapetin ja karsinogeenista.[3][4][1][5]
Strontiumkromaattia valmistetaan saostamalla vesiliukoisten strontiumsuolojen liuoksista kromaattien avulla tai strontiumhydroksidin ja kromihapon reaktiolla.[3][4][1]
Strontiumkromaattia käytetään väriaineena taiteilijaväreissä, PVC-muovin värjäämiseen sekä erityisesti alumiinin korroosionestomaaleissa.[3][4][1][6][7][8]
Lähteet
- ↑ a b c d E. M. Karamäki: Epäorgaaniset kemikaalit, s. 423. Kustannusliike Tietoteos, 1983. ISBN 951-9035-61-3.
- ↑ William M. Haynes, David R. Lide, Thomas J. Bruno: CRC Handbook of Chemistry and Physics, s. 4–92. 39th Edition. CRC Press, 2012. ISBN 978-1439880494. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.1.2023). (englanniksi)
- ↑ a b c Stephen G. Hibbins: Strontium and Strontium Compounds, Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2013.
- ↑ a b c J. Paul MacMillan, Jai Won Park, Rolf Gerstenberg, Heinz Wagner, Karl Köhler & Peter Wallbrecht: Strontium and Strontium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ Strontiumkromaatin kansainvälinen kemikaalikortti Viitattu 7.1.2023
- ↑ Gerd Anger, Jost Halstenberg, Klaus Hochgeschwender, Christoph Scherhag, Ulrich Korallus, Herbert Knopf, Petr Schmidt & Manfred Ohlinger: Chromium Compounds, Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- ↑ Richard P. Pohanish: Sittig's Handbook of Toxic and Hazardous Chemicals and Carcinogens, s. 2962. William Andrew, 2017. ISBN 9780323389686. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.1.2023). (englanniksi)
- ↑ Gerhard Pfaff: Inorganic Pigments, s. 261. Walter de Gruyter, 2017. ISBN 9783110484502. Kirja Googlen teoshaussa (viitattu 7.1.2023). (englanniksi)
