Tieteellisen kehityksen konsepti

Tieteellisen kehityksen konsepti (yksink.: 科学发展观, pinyin: kēxué fāzhǎn guān), suomennettu myös tieteellinen näkemys kehitykseen tai tieteellinen kehitysote, on osa Kiinan kommunistisen puolueen virallista ideologiaa. Tieteellisen kehityksen konsepti oli harmonisen sosialistisen yhteiskunnan ohella KKP:n pääsihteerinä 2002–2012 toimineen Hu Jintaon politiikan ydinkäsitteitä.^[1]

Puolueen oppihistoriassa tieteellisen kehityksen konsepti asettuu jatkumoon marxismi-leninismin, Mao Zedongin ajattelun, Deng Xiaopingin teorian sekä Jiang Zeminin kolmen edustuksen kanssa.^[1]

Sisällöllisesti tieteellisen kehityksen konsepti on suurpiirteinen. Hu määritteli tieteellinen kehityksen lähtökohdaksi ihmiskeskeisyyden sekä kokonaisvaltaisen ja kestävän kehityksen.^[2] Hu viljeli tieteellisen kehityksen käsitettä puheissaan ahkerasti ja kehotti puoluekaadereita mm. tasoittamaan tuloeroja ja alueellisia eroja, ratkaisemaan ympäristönsuojeluun liittyviä ongelmia sekä vähentämään talouskasvun riippuvuutta halvasta työvoimasta ja resursseista.^[3]

Hu pyrki lisäämään lisäämään puolueen kannatusta maan talousuudistuksista vähiten hyötyneiden parissa. Siinä missä Deng oli luonut taloukasvua ja Jiang oli avannut puolueen ovet keskiluokalle ja rikkaille, Hu pyrki tuomaan puolueen yhteiskunnan kehityksestä pudonneiden luo.^[1] Puolueen valta-asemaa kansan parissa uhkasivat erityisesti taloudellinen epätasa-arvo, ympäristön saastuminen sekä korruptio.^lähde?