Untamo

Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa.

Untamo on suomalaisen kansanperinteen ja kansanrunouden ja siten Kalevalankin henkilö. Hän esiintyy Kalevalan 31.–36. runoissa Kalervon eli Kalevan suvun vihollisena. Nimeä tavataan myös yleensä oudon muukalaisen tahi vihollisen merkityksessä. Esimerkiksi Lemminkäinen virkkoo kieltäessään tulleensa: "suuhun Untamon susien, kitahan kirokavetten".^[1] Nimi esiintyy lähinnä kahdessa roolissa, toisissa tarinoissa suvun vihollisena, toisessa taas uudisraivaajana.^lähde? Untamo esiintyy Kalevalassa ensin mainitussa merkityksessä.^[2]

Inkeristä kerätyn Kalevanpojan runon mukaan Untamo on kasvanut Suomessa. Nimi onkin usein yhdistetty Laitilassa sijaitsevaan kylännimeen Untamala, jonka kirkkotarhassa sijaitsee kuulu Kalevanpojan viikatteentikku.^[1] Untamon eli Unton nimen arvellaan pohjautuvan germaaniseen miehen nimeen, joka saattoi muinoin olla niinkin lähellä suomalaista muotoa kuin Undo. Untamo- tai Unto-nimisten ihmisten perusteella on nimetty paikkoja lähinnä läntisessä Suomessa. Esimerkiksi Ylistaron Untamala on saanut nimensä Untamala-nimisestä kantatalosta, jonka on perustanut joku Untamo-niminen henkilö. Kansanperinne kertoo tämän Untamon tulleen juuri Laitilan Untamalasta.

Untamo ja Kalervo ovat saman äidin lapsia. Kalervoa kutsutaan joissain runoissa Kalevaksi, ja Kalevat ja Kalevan pojat olivat tarujen muinaisia jättiläisiä. Veljekset ajautuvat erilleen. Untamon kerrotaan kasvaneen Suomessa^[1] ja Kalervon Karjalassa. Untamo on, ainakin Kalevalan mukaan, ilkeä ja ahne mies. Hän aloittaa Kalervon kanssa kiistan esimerkiksi kalavesistä, ja kiistan seurauksena syttyy sota, joka tuhoaa Kalervon suvun. Kalervon poika, josta tunnetaan nimitys Kullervo, jää kuitenkin äiteineen eloon ja Kullervo otetaan Untamon suvun orjaksi^[2]. Kullervo ei suoriudu työtehtävistään, joten hänet myydään Seppo Ilmariselle^[3]. Sepän vaimo laittaa pojan paimeneen, mutta leipoo tälle eväsleivän sisään kiven. Leikatessaan leipää Kullervo katkaisee puukkonsa ja suuttuu^[2]. Hän kiroaa pedot lehmikarjaan ja lähtee pakoon. Kalevalaan valitun runoaiheen mukaan Kullervo surmaa Untamon suvun^[2].

Kansanperinne liittää henkilöitä, joilla on Untamon tai Kalevan nimeä muistuttava nimi, eräisiin todellisiin paikkoihin lähinnä läntisessä Suomessa. Karkkulaisen kansantarinan mukaan Untamoinen tarkoittaa uudisasukasta. Karkussa on myös ollut paikka nimeltään Untamon maa. Laitilan Untamalassa kerrottiin kahden jättiläisen taistelusta, joista toinen, Un, tappoi toisen nimeltään Tan, aivan kuten Untamon suku tappaa Kalervon suvun. Länsi-Suomessa, muun muassa Kalannissa ja Laitilan Untamalassa on myös kerrottu Kalevan pojista, entisaikojen vihollisista ja jättiläisistä, jotka joutuivat pakenemaan yhä syrjäisimmille seuduille uudisasutuksen tieltä. Kansanperinteen tutkimuksen kentän ulkopuolelta tuleva Timo Heikkilä liittää taruaiheeseen myös jotkin kertomukset hiisistä. Esimerkiksi Sääksmäen Rapolan linnavuorella kerrotaan asuneen Hiisi-jättiläisen, joka taisteli kristittyjä ja kristinuskon levittäjää Birger Jaarlia vastaan, ja joutui lopulta pakenemaan. Toisessa kertomuksessa Rapolan linnavuorella asui kuningas Rapo, joka poikineen joutui Birger Jaarlin surmaamaksi.

Kalervon ja Kullervon sukujen taistelu on pohjimmiltaan laajalti tunnetun, muun muassa germaanisessa perinteessä esiintyvän veljessodan myytin paikallinen muunnos. Veljessodan myyteissä veljekset perustavat erilliset sukuhaaransa – usein eri paikkoihin – ja näistä muodostuu uusia kansoja, maita tai heimoja, jotka alkavat sotia keskenään. Pitkäaikainen vihollinenkin on koettu usein jollain tavalla sukulaiseksi, koska keskinäisistä välienselvittelyistä on tullut niin kiinteä osa ryhmien mytologiaa.^lähde? Silti myytti voi olla myös osittain historiallinen, sillä nämä myytit juontuvat usein todellisista ryhmien välisistä tai sisäisistä vastakkainasetteluista.

• Heikkilä, Timo: Aurinkolaiva: Lemminkäisen myytti ja Ritvalan kultti. Helsinki: Basam Books, 2004. ISBN 952-9842-99-6.

n k m Kalevala Kalevala-eepos Elias Lönnrot Hahmot Henkilöt Aino Joukahainen Kalervo Kullervo Kyllikki Lemminkäinen Marjatta Pohjolan emäntä (Louhi) Pohjolan isäntä Pohjolan tytär Sampsa Pellervoinen Seppo Ilmarinen Tiera Untamo Väinämöinen Yliluonnolliset Ahto Antero Vipunen Hiisi Iku-Turso Ilmatar Kaleva Mielikki Nyyrikki Tapio Tuonelan emäntä Tuonen poika Tuonen tytti Ukko Vedenväki Vellamo Vetehinen Eläimet Hiiden hirvi Iso härkä Kokko Suomuhauki Tuonen joutsen Tapahtumia ja käsitteitä Impilinna Iso tammi Kilpalaulanta Kultaneito Sammon ryöstö Sampo Tulikipuna Väinämöisen haava Väinämöisen kiellot Väinämöisen tie Väinämöisen tuomio Yhdeksän sairautta Maantiede Ahtola Kalevalan maa (Väinölä) Pohjola Saari Sarajas Tuonela Tuonelan virta Vuojola Kulttuuri Elokuvat Kalevala – Uusi aika Rauta-aika Sampo Näytelmät Kullervo Kypron prinsessa Kirjallisuus Kalevala suomeksi Kalevipoeg Kanteletar Koirien Kalevala Kullervon tarina Sammon salaisuus Suomen kansan vanhat runot Suur-Kalevala Väinämöisen paluu Kuvataide Aino-taru Aino, merelle katsova Ilmarinen kyntää kyisen pellon Ilmarinen kyntää kyisen pellon (veistos) Ilmatar ja sotka Joukahaisen kosto Kullervon kirous Kullervon sotaanlähtö Lemminkäisen äiti Purren valitus Runonlaulajan patsas Sammon puolustus Sammon taonta Väinämöisen laulu Väinämöisen lähtö Väinämöisen soitto Runous Kalevalamitta Kantele Luotteet Runonlaulaja Runonlaulajan kädet Vienan runokylät Yhdistyksiä ja yhteisöjä Helkanuorten liitto Juminkeko-säätiö Kalevalaisen Runokielen Seura Kalevalaisten naisten liitto Kalevala Koru Kalevalaseura Suomalaisen Kirjallisuuden Seura Muuta Elias Lönnrotin muistomerkki Kalevalakylä Kalevala-muistomerkki Kalevalan päivä Kalevalatalo Kalevala kuvataiteissa Kalevala musiikissa